Bristol Rhodes (1755–1810) – [Amerikan] vallankumouksen musta mies

Bristol Rhodes syntyi orjana Cranstonissa, Rhode Islandissa vuonna 1755. Hänen syntymänsä aikaan Rhode Island oli vielä Britannian siirtomaa. Yhdysvaltain vapaussodan (1775–1783), joka oli osa Amerikan vallankumousta, aikana Bristol Rhodes värväytyi Amerikan armeijaan ja taisteli brittejä vastaan. Näin hän saavutti vapauden, sillä Rhode Island oli luvannut vapauttaa kaikki orjat, jotka liittyisivät armeijaan.

Lokakuussa 1781, kuuluisan Yorktownin piiritykseen aikana, Rhodes haavoittui vakavasti ja menetti ”kanuunan laukauksesta vasemman jalkansa ja kätensä”. Koska kuolemaan johtavan infektion riski oli tuohon aikaan suuri, oli hän hyvin onnekas jäädessään henkiin.

American soldiers at the siege of Yorktown, Jean-Baptiste-Antoine DeVerger, vesiväri 1781. Teoksessa on kuvattu myös musta sotilas, joka Bristol Rhodesin tavoin palveli Rhode Islandin rykmentissä. [Wikimedia Commons, PD-US]
Lähes vuoden sairaalassaolon jälkeen Bristol Rhodes vapautettiin armeijasta syyskuussa 1782 ”kentälle tai varuskuntaan sopimattomana”. Hänelle myönnettiin ”invalidina” sotilaseläke vammojensa vuoksi vuonna 1786.

Vuonna 1789 Rhodes muutti Cranstonista Providenceen, ja hänestä tuli pian tunnettu paikallisen mustien yhteisön jäsen. Tämä on tiedossa, sillä hänen valkoiset naapurinsa vetosivat paikallisiin viranomaisiin vuonna 1794 ja valittivat hänen asunnostaan kantautuneesta ”melusta”, ”varsinkin sapattina”. Kuten Ruth Wallis Herndon on tuonut esille, on todennäköistä, että Rhodesin kotia käytettiin epävirallisena mustien amerikkalaisten kirkkona. Vetoomuksen esittäneet naapurit olivat niin ärsyyntyneitä, että he jopa ehdottivat, että Rhodesin ”perhe” tulisi karkottaa pois kaupungista. Tästä huolimatta Rhodesin sallittiin jäädä ja hän eli Providencessa aina kuolemaansa, heinäkuuhun 1810 asti.

Rhodesista laaditut muistokirjoitukset näyttäisivät korostavan nimenomaan hänen vammojaan ja asepalvelustaan hänen elämänsä muiden osa-alueiden kustannuksella. Nämä kaksi tekijää ovat saattaneet suojata häntä siltä rasismin täydeltä voimalta, jota muut mustat amerikkalaiset joutuivat varhaisessa Yhdysvalloissa kokemaan. Hänen asemansa vammaisena sotilaseläkeläisenä keräsi hänelle sympatiaa, kunnioitusta ja taloudellista turvaa. Näin ollen hänen oli mahdollista kestää pahimmat rotusortoon ja syrjintään liittyvät seuraukset. Silti hän oli paljon muutakin kuin vammautunut veteraani. Kuten hänen valkoisten naapureidensa vuonna 1794 esittämä vetoomus muistuttaa, Bristol Rhodes oli myös tunnustettu ”perhemies” ja tärkeä henkilö ja esikuva muille mustille amerikkalaisille.

Lähde: Ruth Wallis Herndon, Unwelcome Americans: Living on the Margin in Early New England (Philadelphia: University of Pennsylvania Press, 2001), 170-173, 200-203.

Lisäluettavaa

Kim E. Nielsen, A Disability History of the United States (Boston: Beacon Press, 2012).

 

Daniel Blackie

Takaisin