Kuuro Liisa Jaakontytär piispantarkastuksessa

Linkki lähteeseen: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7049798

I an ledning af Hr: Probstens till Consistorium gifue berrättelse förekallades nu den ifrån barndomen döfwa och dumbba pigan Lisa Jacobs dotter ifrån Yppäis, som åstundar blifwa admitterad till åtniuttande af Herrans Högwärdiga Nattward; herar wid man förmedelst hennes nu äfwerne närwarande moder sökte at förfara hos henne om hon på något sätt kunde genom takn gifwa till kianna någon kunskap om synden, döden, diafulen och förlosningens wärk etc.

Men emedan hon alt sådant på intet sätt kunde tekna fants for […] -mast at anmoda hr probsten, det han nu i förstone jämte des Comministerius uti ofwannämbde stycken med mehra sökar ut underrätta bemte  (piga)… uti des moders närvaru, som af dagligt [un ge] med sin döfva och dumbba dotter torde för […] sig på hennes signa, hvar efter hon sedan […] gång efter des trägna åstundan kan nu […] -stona der till addmitteras, till des man igen […] hel: andes besynnerl: medwerkan och trägen […] derwisning förspordt hos henne then kundskap, som af at bilte barn nödvändigt ehrfordras, hvar uppa henne sedan alt framgent må till studie Sacraments utniutade.

Lähde: Loimaan seurakunnan arkisto: Loimaan piispantarkastus 1729, pykälä 25.

Oheinen teksti on vuoden 1729 Loimaan piispantarkastuksesta, jossa pykälässä 25 selvitettiin Loimaan Ypäjänkylästä kotoisin olleen Liisa Jaakontyttären tilannetta ehtoolliselle päästämisen suhteen. Pöytäkirjassa hänen kerrotaan olevan döfve och dumbba eli kuuro ja mykkä. Täsmennyksenä todetaan, että Liisa oli ollut kuuro syntymästään asti. Liisa olisi halunnut osallistua Herran Pyhälle ehtoolliselle. Ongelma oli se, että papisto ei voinut varmistua, täyttikö Liisa ripille pääsyn edellytykset. Ymmärsikö hän kristinopin keskeiset asiat? Liisan apuna ja tukena oli äiti, joka pystyi tulkitsemaan Liisaa ja oli tätä päivittäin opettanut. Äidin myös toivottiin opettavan Liisalle kristinoppia ja sen merkitystä, mikä oli ehtoollisen edellytyksenä. Liisan olisi pitänyt kyetä ilmaisemaan, että hän ymmärsi mistä on kyse.

Huomioita

  • Liisalla oli piispantarkastuksessa tukena äiti Maria Perttelintytär, joka samalla toimi tyttärensä tulkkina. Asiakirja kertoo perheen ja suvun suuresta merkityksestä kuurolle henkilölle 1700-luvun talonpoikaisyhteisössä.
  • Viittomakieli kehittyi vasta 1800-luvulla, joten sitä ennen kuuron henkilön oli vaikea saada itsensä ymmärretyksi lähipiirinsä ulkopuolisille kuten Liisankin tapaus osoittaa.
  • Periaatteessa vuoden 1686 kirkkolaki kielsi pappeja olemaan kieltämättä keneltäkään ehtoollista. Siellä myös todetaan seuraavasti: ”Mykät / jotca Christilisest eläwät / ja andawat wahwat merkit / että he himoitzewat Rippiä ja HERran Ehtollista / pitä myös sijtä osallisix tuleman.” Toisaalta sitten taas kiellettiin antamasta ymmärtämättömille ehtoollista. Periaatteessa kirkkolaki oli kuitenkin Liisan takana. Ongelman kirkkoherralle toi se, että oliko Liisalla ymmärryskykyä vai ei.
  • Loimaan kirkkoherra Gabriel Lauraeus oli epätietoinen siitä, voitiinko kuuro tyttö päästää ehtoolliselle, koska häneltä ei pystytä kuulustelemaan kristinoppia. Epävarmuus sai kirkkoherran viemään asian piispantarkastuksen ratkaistavaksi.
  • Sanaa dumbe tarkoitti mykkää sekä myös yksinkertaista. Sillä tarkoitettiin 1600- ja 1700-luvuilla henkilöä, joka ei kyennyt ilmaisemaan itseään puhumalla. Puhumattomuuteen taas saattoi olla monia eri syitä.
  • Se, että Liisan asia päätyi piispantarkastukseen asti, on merkittävää. Liisa oli ilmaissut halunsa päästä ehtoolliselle. Turun piispan Lars Tammelinin oli otettava asiaan kantaa. Kuurous tuli yhä vahvemmin kirkon tietoisuuteen, ja kuurojen asemaa sekä opetuksen järjestämistä oli pakko pohtia.
  • Vielä Liisan eläessä kuurojen historiassa tapahtui tärkeä käännekohta: salpietarikeittämöiden tarkastaja Abraham Argillander (1722-1800) opetti vaimonsa kuulovammaisen veljen Wolfgang Helsingiuksen (s.1749) lukemaan ja ääntämään joitain sanoja sekä lukemaan huulilta. Argillander kirjoitti kokemuksistaan vuonna 1762 lyhyen kirjoituksen nimeltä ”Försökt sätt at lära dumbar läsa och tala”. Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia painatti sen vuonna 1771 arkkiatri Nils Rosén von Rosensteinin lastentauteja koskevassa julkaisussa.
  • Tietoisuus kuuroudesta alkoi 1700-luvun puolivälissä levitä papiston keskuudessa, joten Liisakin todennäköisesti pääsi ehtoolliselle jossain vaiheessa ennen kuolemaansa. Ikävä kyllä Loimaan rippikirjoihin ei ole jostain syystä merkitty seurakuntalaisten ehtoollisella käyntejä, joten asia jää siltä osin epäselväksi.

Lisälukemista:

Kircko-Laki Ja Ordningi 1686, http://www.mlang.name/arkisto/kyrkio-lag-1686.html

Kuurojen museo. Verkkomuseo: www.kuurojenmuseo.fi

Eeva Salmi ja Mikko Laakso: Maahan lämpimään. Suomen viittomakielisten historia. Kuurojen Liitto ry. 2005.

Tiina Miettinen

Takaisin