Poikkeukselliset syntymät kahdessa keskiaikaisessa kronikassa

Matthew Paris, Chronica Majora

Eräästä pienestä miehestä ja jättiläisestä

Samoihin aikoihin [vuonna 1249] Isle of Wightilta löytyi pieni poika, nimeltään John, joka ei ollut kääpiö, sillä hänen jäsenensä olivat oikeassa suhteessa toiseensa, mutta vaikka hän oli kahdeksanvuotias, ei hän kasvanut lainkaan, vaan oli hädin tuskin kolmen jalan mittainen; ja kuningatar, kiihdyttääkseen katsojien hämmästystä, määräsi pojan tuotavaksi mukaansa luonnollisena ihmeenä.

 

Chronica monasterii de Melsa

Hugon ollessa apottina, vuoden 1348 rutto

Ja hieman ennen näitä aikoja, eräs ihmishirviö (monstrum humanum) syntyi Angliassa, hän oli jakautunut kahteen navasta ylöspäin, mies- ja naispuoleiseen, ja yhdistynyt alavartalostaan. Lisäksi yhden heistä syödessä, juodessa, nukkuessa tai puhuessa toinen teki samaan tapaan mitä halusi. Toisen kuoltua toinen eli vielä kolme päivää kantaen tätä käsivarsillaan. He osasivat myös laulaa erittäin kauniisti. He kuolivat Kingstonin kylässä Hullin vieressä noin 18-vuotiaina, hieman mainittua ruttoa ennen.

 

Taustaa:

Keskiaikaiset kronikat kirjasivat ylös erilaisia kirjoittajansa merkittävinä pitämiä tapahtumia hyvin laajalla skaalalla. Poliittisten sattumusten, hallitsijoiden toimien ja luostarien tapahtumien lisäksi mukaan pääsi myös epidemioita ja poikkeuksellisia luonnonilmiöitä. Toisinaan kronikoista löytyy kertomuksia poikkeuksellisista syntymistä. Varsinkin myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa etenkin yhteenliittyneiden kaksosten syntymää saatettiin pitää jumalallisena ennusmerkkinä, mutta usein syitä ei mitenkään selitetty. Näistä tekstikatkelmista ensimmäinen on Matthew Parisin teoksesta Chronica Majora. Matthew Paris oli benediktiiniläismunkki joka kirjasi massiiviseen teokseensa tapahtumat maailman luomisesta kuolemaansa vuonna 1259 saakka. Toinen katkelma taas on Meaux Abbeyn kronikasta. Se oli vuonna 1151 Yorkshireen perustettu sisterssiläisluostari. Kronikan on kirjoittanut Thomas Burton, yksi luostarin apoteista, ja se kirjaa erityisesti luostarin ja sen lähialueiden merkittäviä tapahtumia.

Huomioita vammaishistorian kannalta:

  • Kaikki katkelmissa mainitut vammat olivat kirjoittajansa näkökulmasta poikkeuksellisia, mikä on kronikoille tyypillistä. Tavanomainen fyysinen vamma ei olisi saanut samanlaista huomiota.
  • Ensimmäisessä tapauksessa on selvää, että pojan ulkomuoto herätti kuningatar Eleonora Provencelaisen huomion ja että hän halusi tämän seurueeseensa. Tämänkaltaiset tilanteet, jossa lyhytkasvuinen ihminen päätyy hovin jäseneksi, ovat tavanomaisempia renessanssin aikana ja uuden ajan alussa.
  • Myös jälkimmäisen tapauksen kaksoset ilmeisesti saivat jonkinlaista elantoa itsensä näyttämisestä.
  • Tapauksia ei voi kuitenkaan suoraan yhdistää esimerkiksi 1800-luvun friikkisirkuksiin. Keskiaikaiset maininnat tämänkaltaisesta toiminnasta ovat hyvin harvinaisia. Yhteenliittyneiden kaksosten syntymä oli tapaus, joka päätyi usein kronikoihin, mutta viitteet siitä, että he olisivat esiintyneet julkisesti tai heitä olisi esitetty julkisesti ovat erittäin poikkeuksellisia.
  • Nykyihmisen näkökulmasta vamman takia julkisesti esiintyminen tai esittäminen ovat toki julmia käytäntöjä. Toisaalta voimme pohtia, mikä näiden ihmisten vaihtoehto olisi ollut. Etenkin jäsenyys kuningattaren hovissa takasi toimeentulon. Samaan aikaan meillä ei kuitenkaan ole lähteitä siitä, ettäkö lyhytkasvuisilla ihmisillä ei olisi ollut mahdollisuutta muunlaiseen työntekoon ja toimeentuloon.

”Hirviön” (monstrum) käsite keskiajalla on monisyisempi kuin nykyään. Sana tulee latinan verbistä monere, joka tarkoittaa ”näyttämistä”. Tällä viitataan ennen kaikkea ennusmerkkeihin mutta myös johonkin, joka aiheuttaa ihmetystä, uteliaisuutta ja huomiota.

Jenni Kuuliala

Takaisin