Tukholman parturi-kirurgien sääntö 1571

Tukholman parturi-kirurgien sääntö 1571. Ruotsinkielisen lähde-edition mukaan: Klemming, G. E. Skrå-ordningar. Samlingar utgifna af Svenska Fornskirft –sällskapet. Stockholm: Kungliga boktryckeriet, P. A. Norstedt and Söner, 1856, 241−247.

Me Juhana III Jumalanarmosta Ruotsin, Gööttien ja Vendien jne. kuningas, teen tiettäväksi, että meidän uskolliset alamaiset, jotka asuvat Tukholmassa ja harjoittavat parturi-kirurgin ammattia, ovat mitä nöyrimmin esittäneet meille erinäisiä pykäliä ja sääntöjä, joita samassa ammattikunnassa on jo entuudestaan noudatettu. Ja he ovat jättäneet meille nämä pykälät ja säännöt (Ordninger och Stadger), jotka on meille kokonaisuudessa luettu, minkä jälkeen olemme huomanneet, pykälien olevan ei pelkästään suotuisia vaan hyödyllisiä ja tarpeellisia. Siksi me olemme hyväksyneet pykälät ja säännöt ja tällä avoimella kirjeellä ne vahvistamme. Vastedes on näitä pykäliä ja sääntöjä ehdottomasti noudatettava, näin ollen eivät vaarannu Tukholman kaupungin oikeudet ja tavat.

1 §: Ei tule enemmän mestareita olla parturi-kirurgien ammattikunnassa, Tukholman porvareiden keskuudessa kuin kuusi henkilöä. Jos heitä on vähemmän, valitaan [mestareiksi] Kuninkaallisen kirjeen suomilla valtuuksilla erityisen pätevät [henkilöt]

2 §: Parturi-kirurgien ammattikunnassa tulee aina olla yksi oltermanni, joka valitaan vuosittain, ja Valpurinpäivän messun aikaan lähetetään [esittäytymään] Tukholman pormestareille ja raadille.

3 §: Se, joka [muualta tulevana] haluaa harjoittaa parturi-kirurgin ammattia sekä pyrkiä mestariksi Tukholmassa, niin tulee hänen esittää pätevät todisteet siitä, että hän oli rehellisesti ja sääntöjä noudattaen harjoittanut ammattiaan ulkomailla (uthländes) ja siitä, miten hän oli suorittanut oppivuotensa.

4 §: Ketään ei tule hyväksyä ammattikunnan jäseneksi, pormestarin ja raadin tietämättä, sillä ensin on saatava pätevät todisteet siitä, että uusi jäsen on ammattikunnan arvoinen ja voi työskennellä ammatissa.

5 §: Kenenkään parturi-kirurgin ei pidä tehdä sidoksia jo [toisen] tekemien sidosten päälle. Joka näin tekee, maksakoon joka kerralta sakkoa paunan vahaa.

6 §: Jos on meneillään sotatoimia valtakunnan puolustamiseksi merellä tai maalla, tulee ammattikunnan valita keskuudestaan yksi ammattiveli, joka lähtee tarpeelliseksi katsomiensa välineidensä kanssa sotajoukkojen tueksi. Ja valitun ammattiveljen tulee olla vapautettu kaupunkilaisporvarin velvollisuuksista niin kauan, kun hän on sotajoukkojen matkassa.

7 §: Sen parturi-kirurgin, joka varastaa töitä ammattiveljeltään, ilman toisen suostumusta, on jokaisesta tällaisesta rikkomuksesta maksettava sakkoa puoli paunaa vahaa. Samaten, jos joku parturi-kirurgi puhuu loukkaavasti ammattiveljestään, on hänen maksettava sakkona viiden markan edestä vahaa.

8 §: Kukaan parturi-kirurgi ei saa hoitaa haavaa tai sairasta, joka on jo ollut toisen lääkärin [parturi-kirurgin?] hoidettavana, ilman sen ammattiveljen lupaa, jolle apua tarvitseva on ensiksi tullut. Joka tällaisesta jää kiinni maksakoot sakkoa puoli paunaa vahaa.

9 §: Jos jollekin [potilaalle] suoneniskennän yhteydessä syntyy vahinkoa, ja ammattikunnan jäsenet todistavat tämän kahden raatimiehen läsnäollessa, pitää toimenpiteen suorittanutta parturi-kirurgia rangaista, niin kuin asiasta on päätetty. Jos vahinko puolestaan johtuu potilaan huolimattouudesta tai kaatumisesta toimenpiteen jälkeen, on parturi-kirurgi vapautettu korvausvaatimuksista.

10 §: Jos on tapahtuu niin, että kipeä tai sairas potilas on hakenut parturi-kirurgilta apua, mutta hoito ei ole tepsinyt ja potilaalla ilmenee aihetta esittää valitus häntä hoitaneen parturi-kirurgin huolimattomuudesta, niin silloin on ammattiveljien yhdessä kahden raatimiehen kanssa tarkasti tutkittava tapaus. Jos todetaan, että parturi-kirurgi on ollut huolimaton, eikä sairasta ole riittävästi huomioitu eikä tutkittu, on parturi-kirurgin luovuttava palkkiostaan. Mutta jos parturi-kirurgi on suorittanut velvollisuutensa ja siitä huolimatta hoito ei ole tepsinyt saa parturi-kirurgi vain puolet sovitusta palkkiosta eikä enempää.

11 §: Jos haavoittunut tai silvottu tulee ensi yhden parturi-kirurgin luokse ja antaa hänen sitoa vammansa, mutta ei sen jälkeen halua uudemman kerran mennä samalle parturi-kirurgille, tulee hänen antaa ensimmäisestä sidoksesta puoli markkaa ja sitten etsiä uusi parturi-kirurgi. 

12 §: Kun joku ammattiveljistä haluaa ottaa itselleen oppipojan, tulee kahden raatimiehen mennä heidän luokseen ja varmistaa, että oppipoika lupaa palvella täydet oppivuodet, niin monta [vuotta] kuin hänelle sanotaan.

13 §: jos sairas potilas on saapunut parturi-kirurgin parannettavaksi ja parturi-kirurgi on häntä hoitanut, mutta sairaus ei ole paranemaan päin ja siitä syystä potilas haluaa mennä jonkun toisen luokse, se hänelle sallitaan. Mutta ennen vaihtoa on potilaan vapautettava vastuusta se [parturi-kirurgi], joka on [ensin] nähnyt paljon vaivaa hänen eteensä. 

14 §: Jokaisen ammattikunnan jäsenen on sunnuntaisin maksettava vähintään vanha äyri yhteiseen kassaan siltä varalta, että joku parturi-kirurgeista köyhtyy, oli se sitten tulipalon tai jonkun muun syyn takia, niin silloin on jotain millä häntä voidaan auttaa.

15 §: Jos ammattikunnan veli, hänen vaimonsa tai lapsena kuolee, on kaikkien ammattikunnan veljien yhdessä vaimojensa kanssa osallistuttava hautajaisiin. Jos tästä luistaa tulee joka kerralta maksaa sakkoa neljä markkaa ja rahat kerätään sairaskassaan.

16 §: Jos joku ammattiveljistä kuolee ja häneltä jää vaimo ja lapset, saa leski harjoittaa parturi-kirurgin ammattia kuten muut ammattikunnan jäsenet niin kauan kuin hän haluaa sillä ehdolla, että on ammattikunnan arvoineen ja noudattaa sen sääntöjä. 

17 §: Jos tapahtuu niin, että parturi-kirurgi ja hänen vaimonsa kuolevat yhtä aikaa tai pian toistensa jälkeen ja heidän lapsensa ovat alaikäisiä niin silloin saavat huoltajat lasten parhaaksi myydä mestarinoikeudet, mutta ainoastaan ammattikunnan ja pormestarien tietäessä ja puoltaessa. Kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi, ja he ovat aina käyttäytyneet rehellisesti, ja nyt avioliiton myötä haluaisivat jälleen harjoittaa ammattia mestarina, on heillä ammattikunnan suostumuksella etuoikeus muihin vieraisiin [mestariksi pyrkiviin] nähden ja se saavat nauttia niistä vapauksista [etuoikeuksista] mitkä sääntöön on kirjoitettu.

18 §: Jos jonkun ammattiveljen vaimo elää miestään pidempään, eikä leski halua harjoittaa ammattia miehensä jälkeen, niin silloin hän saa myydä mestarinoikeudet niin kalliilla kuin pystyy, kuitenkin pormestarien ja ammattiveljien tietäessä ja puoltaessa, eikä ammattikunnalle saa koitua siitä millään tavalla haittaa.

19 §: Jos joku ammattiveljistä haluaa muuttaa pois Tukholmasta omaisuuksineen, toiseen paikkaan kotimaassa tai ulkomailla, se hänelle suotakoon ja hän voi myydä mestarinoikeudet jollekin toiselle Tukholmassa. Pormestarien ja muiden ammattiveljien on kuitenkin hyväksyttävä mestarinoikeuksien ostaja ja todettava hänet kunnolliseksi. 

20 §: Jos vieraasta maasta tulee joku, joka haluaa pyrkiä ammattikunnan jäseneksi, niin hänen tulee ensin kaksi vuotta palveltava Tukholmassa [jonkun mestarin alaisuudessa] ja osoitettava pätevyytensä. Jos mestari, jonka alaisuudessa vieras on palvellut, sekä kaikki ammattiveljet, pormestarin ja raadin tietäessä, toteavat hänet päteväksi ja antavat hänelle luvan voi hän ryhtyä mestariksi. Silloin tulee häneen maksaa 100 markkaa mestarikassaan ja järjestettävä mestarinkestit.

21 §: Se kisälli, joka ottaa puolisokseen mestarin tai ammattiveljen lesken tai tyttären, pääsee ilmaiseksi ammattikunnan jäseneksi ja hänen tulee järjestää ainoastaan mestarinkestit.

22 §: Silloin kun ammattikunnan oltermannit ovat tiettyyn aikaan kutsuneet ammattikunnan koolle, ja joka ilman laillista syytä ei osallistu kokoukseen, tulee hänen maksaa 40 markkaa sakkoa poissaolosta, ja pienemmän summan jos hänellä on oltermannin lupa. Se ammattiveljistä, joka tulee yli tunnin oltermannien jälkeen, tulee niin ikään maksaa 40 markkaa sakkoa.

23 §: Kukaan ammattiveljistä tai mestarikisälleistä ei saa olla missään tekemisissä fuskareiden [puoskareiden] kanssa tässä kaupungissa, eikä liioin sellaisille joukolle välittää sidostarpeita tai salvoja. Joka näin tekee ja saadaan siitä kiinni, on hänen maksettava 40 markkaa sakkoa ja sen jälkeen ei hänen katsota olevan muuta kuin fuskari itsekin.

24 §: Kenenkään parturi-kirurgin, joka on aateliston palveluksessa, ei tule ottaa ketään Tukholmalaista tai esikaupunkilaista lääkittäväkseen tai sidottavakseen, oli häntä sitten lyöty, pistetty tai oli hän muuten sairas, paitsi ainoastaan muita kanssapalvelijoitaan [parturi-kirurgeja]. Jos joku aatelin parturi-kirurgeista jää kiinni tästä vilpillisestä toiminnasta, on ammattiveljillä oikeus rangaista häntä kuten muita fuskareita. 

25 §: Jos joku tulee ulkomailta ja haluaa toimia lääkärinä, tulee hänen ottaa itselleen sairaalasta kaksi potilasta. Jos he kuolevat, tulee hänen korvata se raadille. Jos potilaat paranevat saa hän laskuttaa vaivannäöstään enintään kuusi markkaa. Sen jälkeen hän saa harjoittaa työtään ja hoitaa vanhoja murtumia ja haavoja. Hän ei kuitenkaan saa suorittaa parturi-kirurgien toimia kuten suoneniskentää, tuoreiden haavojen sidontaa tai hiustenleikkuuta. Jos hänet saadaan kiinni tekemästä näitä, on hänen maksettava sakkoa joka kerrasta kaksi paunaa vahaa.

26 §: Ei sovi kenenkään fuskarin uskaltaa väittää olevansa lääkäri (Artz eller Läkare), ei Tukholmassa tai esikaupungeissa, sillä sellaisen niljakkaan joukon takia on moni menettänyt terveytensä. Sitä, jonka tavataan harjoittamasta niljakasta fuskausta, ammattikunta rankaisee, koska muuten tapa saattaa levitä.

Suomentanut Maija Ojala-Fulwood (1/2019). Kiitämme myös Anu Lahtista, Tiina Miettistä ja Jussi Jalosta.