Hankkeen jäsenet

Jenni Kuuliala, vastuullinen johtaja

Jenni Kuuliala työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston Kokemuksen historian huippuyksikössä. Hänen erityisalaansa on vammaisuuden, sairauden ja parantamisen sekä pyhimysten historia myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Hän on mm. julkaissut kirjan Childhood Disability and Social Integration in the Middle Ages. Constructions of Impairments in Thirteenth- and Fourteenth-Century Canonization Processes (Brepols 2016). Vammaisuuden vaiettu historia -hanke on hänen pitkäaikainen haaveensa, sillä hän uskoo vakaasti, että aihepiirin saattaminen marginaalista suuren yleisön tietoisuuteen tuo lukuisia uusia mahdollisuuksia myös nyky-yhteiskunnan parantamiseen.

Töiden ohessa Jenni harrastaa lenkkeilyä ja pianonsoittoa sekä agilitya irlanninterrierinsä kanssa. Hän nauttii 1800-luvusta kertovista historiallisista romaaneista sekä erityisesti Italiassa ja Britanniassa matkailusta. Hänen Twitter-tilinsä on @jennikuu.

Amu Urhonen, hankepäällikkö (pois syksyn 2018)

Amu Urhonen toimii projektin hankepäällikkönä, ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisen lisäksi hänen erityisenä vastuualueenaan on yhteistyö vammaisliikkeen kanssa. Näitä verkostoja Amu on rakentanut itselleen jo vuodesta 1997, jolloin hän alkoi toimia Kynnys ry:ssä. Nyt hän on ollut Kynnyksen puheenjohtaja seitsemän vuotta. Näinä vuosina Amu on ollut mukana lukuisissa vammaisjärjestöjen yhteistoimintaelimissä ja vammaisalan toimielimissä. Tällä hetkellä hän on mm. vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan (VANE) jäsen.  

Amu on tehnyt pääasiassa järjestötöitä, vähän aikaa hän toimi myös Tampereen kaupungin virkamiehenä. Joitakin vuosia sitten hän kirjoitti vammaispoliittisen pamfletin Kompastuksia (Into-kustannus 2011). Lisäksi hän on kirjoittanut tekstejä moniin vammaisaiheisiin julkaisuihin.

Koulutukseltaan Amu on teologian maisteri; lisäksi hän on opiskellut yhteiskuntatieteitä, yleistä historiaa ja kehitysmaatutkimusta. Teologisessa hänen pääaineensa oli kirkkohistoria. Amu on todella innoissaan siitä, että pääsee tässä hankkeessa oman alasa pariin.

Amu asuu Tampereen keskustassa aviomiehensä, kahden pienen lapsensa ja kissansa kanssa. Hän harrastaa kunnallispolitiikkaa, puoluetoimintaa ja kehitysyhteistyötä. Järjissään hän pysyy lukemalla paljon romaaneja. Twitterissä Amu on aktiivinen tilillään @amuurhonen

Karoliina Sjö, projektin koordinaattori

Karoliina Sjö toimii projektin koordinaattorina kuluvan vuoden loppuun asti. Hän on työskennellyt koordinaattorina myös muun muassa Argumenta-hankkeessa Vihan pitkät jäljet. Karoliina valmistelee lisäksi kulttuurihistorian alaan kuuluvaa väitöskirjaansa Turun yliopistossa. Tutkimuksessaan hän tarkastelee laajaa ja monella tapaa erityistä päiväkirja-aineistoa 1900-luvun alkupuolelta. Häntä kiinnostavat muun muassa vaiettujen historia, mielisairauden historia ja sukupuolihistoria. Karoliina on kiinnostunut myös tieteellisen tiedon ja taiteellisen luovan työn välisestä suhteesta.

Vapaa-ajallaan Karoliina tanssii, lukee, kuuntelee musiikkia, katsoo sarjoja ja seikkailee luonnossa. Hänen Twitter-tilinsä on @KaroliinaSjo​

Daniel Blackie, tutkija

Daniel Blackie työskentelee tutkijatohtorina Oulun yliopistossa. Hänen erityisalaansa on vammaisuuden historia Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa vuosina 1700–1900. Hän on kirjoittanut (yhdessä David M. Turnerin kanssa) kirjan Disability in the Industrial Revolution: Physical impairment in British coalmining, 1780–1880, (Manchester University Press, 2018).

Daniel on kiinnostunut lisäämään yleistä tietämystä vammaisuuden historiasta, sillä hän on vakuuttunut, että maailma olisi parempi paikka, jos jokainen ihminen tietäisi aiheesta enemmän. Tämä lähtökohtanaan hän on suunnitellut ja ollut toteuttamassa useita hankkeita, joissa vammaisuuden historiaa on saatettu suuremman yleisön tietoisuuteen. Näiden joukossa ovat palkitun ”Disability and Industrial Society” -tiimin tapahtumat. Vammaisuuden vaiettu historia -hankkeessa Daniel tuottaa tutkimusaiheisiinsa liittyviä materiaaleja sekä tarjoaa korvaamatonta asiantuntemustaan vammaishistorian popularisoinnista.

Silloin, kun Daniel ei puuhaa historian parissa, hän nauttii vaeltamisesta, suomalaisten lihapullien syömisestä, ja sielua rauhoittavan, pehmeän jazzin kuuntelemisesta.

Seurataksesi Danielin kuulumisia vieraile hänen Twitter-tilillään @daniel_blackie

Hanna Lindberg, tutkija

Hanna Lindberg toimii historiantutkijana Tampereen yliopistossa ja on erikoistunut hyvinvointivaltion, sosiaalisten liikkeiden, sukupuolen ja vähemmistöjen historiaan. Hänen väitöskirjansa vuodelta 2014 käsitteli sukupuolen merkitystä sosiaalipolitiikan tutkimuksessa 1900-luvun keskivaiheilla. Nykyisessä projektissaan hän tutkii vähemmistöjen kokemuksia ja asemaa kasvavassa ja heikentyvässä hyvinvointivaltiossa 1900-luvun Suomessa, erityisesti keskittymällä suomenruotsalaisiin kuuroihin.

Hanna asuu Karjaalla aviomiehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa. Vapaa-ajalla hän käy kuntosalilla, lukee romaaneja ja katsoo tv-sarjoja.

Riikka Miettinen, tutkija

Riikka Miettinen on Tampereen yliopistossa työskentelevä historiantutkija. Hän on erikoistunut uuden ajan alun (n. v. 1500–1800) Ruotsin ja Suomen sosiaalihistoriaan, ja tutkinut mm. mielisairauden ja mielisairaiden historiaa, itsemurhien historiaa, työkyvyttömyyden merkityksiä sekä työkyvyttömien ja vajaakuntoisten asemaa varhaismodernin ajan yhteiskunnassa ja yhteisöissä. Hän tuottaa hankkeessa materiaaleja ja tutkimuksellisia tekstejä mielisairauden ja vammaisuuden historiasta erityisesti uuden ajan alun Suomen ja Ruotsin konteksteista. Kiinnostuksen kohteina ovat eri tavoin poikkeaviksi ja ”vaivaisiksi” katsottujen ihmisten arki ja asema kylä- ja kaupunkiyhteisöissä ja köyhäinhoitojärjestelmän rakenteissa sekä mielen sairastumisen ja vammaisuuden määrittely.

 

 

Tiina Miettinen, tutkija

Tiina Miettinen on Tampereen yliopistossa työskentelevä tutkija. Hän väitteli vuonna 2012 Hämeen maaseudun naimattomista naisista. Sen jälkeen Tiina julkaisi väitöskirjastaan tietokirjan nimeltä Piikojen valtakunta (Atena Kustannus 2015), jossa tarkasteltiin naimattomien talonpoikaisnaisten asemaa esimodernin ajan Suomessa. Tutkimukset ja artikkelit ovat koskeneet etupäässä väestö- ja perhehistoriaa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Tiina opettaa sukututkimusta Tampereella ja vetää myös viittomakielisten sukututkimuspiiriä. Tiina tutkii parhaillaan myös sitä, miten ihmiset ovat eri aikoina kuvanneet sukuaan sekä sukulaisuuden merkitystä yksilölle eri yhteiskuntaryhmissä. Ketkä on luettu sukulaisiksi ja ketkä taas haluttiin unohtaa? Edellisen perusteella kiinnostaviksi nousevat ne sukupiirin tai perheen jäsenet, jotka ovat eri tavoin poikkeavia tai sitten luokiteltu eri syistä ”vaivaisiksi”.

Harrastusmielessä Tiinaa kiinnostaa vanhan talon kunnostus, puutarhanhoito sekä hämäläinen kartanoelämä 1800-luvun alussa, jota voi seurata hänen Kaurakarpion mitalla -blogistaan http://kaurakarpio.blogspot.fi/

Twitterissä Tiina käyttää tiliä @tiinamarjut

Maija Ojala-Fulwood, tutkija

Maija Ojala-Fulwood työskentelee tällä hetkellä osa-aikaisena tutkijana Salzburgin yliopistossa, historian oppiaineessa. Hänen päätutkimusalaansa on Itämeren alueen sosiaali- ja yhteiskuntahistoria sekä ihmisten liikkuvuus myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Erityisesti hän on kiinnostunut tavallisten ihmisten elämästä kaupungeissa, joissa rikkaat ja köyhät, terveet ja vaivaiset, syntyperäiset kaupunkilaiset ja muukalaiset, ammattimiehet ja työttömät asuivat rinta rinnan. Maija on tutkinut ennen kaikkea käsityöläisiä, mm. sitä miten ammattikunnat pyrkivät kontrolloimaan käsityötuotantoa. Tässä hankkeessa hän tutkii Tukholman välskäreiden ammattikuntaa ja sitä, ketkä olivat virallisesti oikeutettuja tarjoamaan terveydenhuolto- ja lääkärin palveluita, miten tätä pyrittiin valvomaan ja kuinka hyvin valvonta onnistui. Lisäksi Maija kiinnostunut siitä, miten esimerkiksi liikkuvuus, työkyky, ruumiillisuus, terveys ja hyvinvointi liittyivät toisiinsa.

Vapaa-aikanaan Maija kulkee mielellään luonnossa, kävellen, pyörällä tai suksilla. Rakkaista harrastuksista on vuosien mittaan tullut myös sivuammatteja ja Maija on toiminut hiihdonopettajana niin Suomessa kuin Itävallassakin. Kotona hän rentoutuu mieluiten erilaisten historiallisten TV-sarjojen ja elokuvien ääressä.

Reima Välimäki, tutkija

Reima Välimäki on kulttuurihistorian tutkijatohtori Turun yliopistossa ja säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies. Hän väitteli vuonna 2016 inkvisiittori Petrus Zwickeristä ja harhaoppisuuden vainosta myöhäiskeskiajan Saksassa. Reiman tutkimukset koskevat useimmiten vainottujen ja vainoajien historia, ja hän on muun muassa julkaissut artikkelin inkvisiittoreiden ja sorron tutkimuksen eettisistä kysymyksistä tuoreessa antologiassa Historiantutkimuksen etiikka (Gaudeamus 2017).

Reima on kiinnostunut tutkijoiden, taiteilijoiden ja harrastajien yhteistyöstä . Hän toteutti työryhmän kanssa vuonna 2012 AboAgoraan performanssin harhaoppisten kuulustelusta. Reima on myös Turun keskiaikaisten markkinoiden historiallinen asiantuntija.

Historiantutkijoiden on Reiman mielestä osallistuttava yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän on ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa Argumenta-hanketta Vihan pitkät jäljet, joka on kaksi vuotta kestävä keskustelu vihapuheen, polemiikin ja vastakkainasettelun kulttuurisista juurista ja kielellisistä käytännöistä.

Vammaisuuden vaiettu historia -hankkeessa Reimaa kiinnostavat erityisesti ruumiillisen, henkisen ja uskonnollisen poikkeavuuden kytkökset keskiajan ihmisen maailmankuvassa.

Vapaa-aikaa Reima viettää tatamilla aikidon ja kenjutsun harjoittelun parissa. Hänen Twitter-tilinsä on @ReimaVlimki

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, taiteilija

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen on nurmijärveläinen tekstiili- ja käsitetaiteilija, puhuja ja aktivisti. Hänen installaationsa, performanssinsa ja videoteoksensa käsittelevät ihmisoikeuksia, rakenteellista väkivaltaa, vammaisten ihmisten osallisuutta ja kiltteyssyrjintää. Jenni-Juulian teoksia on esitetty useilla kansainvälisillä vammaiselokuvien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden festivaaleilla ja hän on kiertänyt puhumassa kantaaottavan taiteen mahdollisuuksista vaikuttaa vähemmistöjen asemaan. 2016 hän sai Nurmijärven kunnan Konstiniekka-palkinnon ihmisoikeuksia käsittelevästä taiteesta ja 2009 vammaiskulttuuripalkinto Vimman.

Jenni-Juulia seuraa ja kommentoi aktiivisesti teknologisia innovaatioita vammaiskentällä, hoivarobotiikkaa, apuvälineitä ja niiden vaikutusta ihmiskuvaan. Hän puolustaa vaihtoehtoisia tapoja olla ihminen. Jenni-Juulia on kiinnostunut alkuperäisvammaisten kulttuurista; ihmisistä, jotka ovat syntyneet pikanttien ominaisuuksiensa kanssa. Hänen suvussaan on haurasluisia ja näkövammaisia ihmisiä neljässä polvessa.

Jenni-Juulian arki on sekoitus taidetta, lapsia, kirjoittamista, vanhan talon kunnostusta ja aktivismia, jossa työ ja intohimot menevät iloisesti sekaisin. Jenni-Juulian työskentelyä voi seurata Instagramissa: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimo.